Mitäs jos jatketaan poskia punastuttavilla ja vähän vaivaannuttavilla aiheilla. Mikäs siinä, koska minun poskia ette helpolla punastuta.
Rakastakin rakkaampi ystäväni, siskoksenikin kutsuttu Elina Hutton lähti eilen matkaan, polkeakseen noin 1200 kilometriä läpi Suomen ja herättääkseen huomiota naisten gynekologisiin syöpiin. Hän kerää myös rahaa Syöpäsäätiölle, joka meitä syöpäpirulaisia auttaa vaikeina aikoinamme.
Elinan projekti, Vitun syöpä, on aiheuttanut paljon kiinnostusta, hirvittävän määrän tukea ja tottakai myös paheksuntaa. Kirosana on aina pahasta. Mutta minä väitän, ei se ole. Se on sitä itseään.
Syöpädiagnoosi on vittumainen. Se aiheuttaa kauhua, järkytystä, surua ja kuolemanpelkoa. Se aiheuttaa häpeää, itkua, rumuutta. Syövästä voidaan koittaa maalailla pinkkiä, mutta sitä se ei ole. Sen voivat varmasti kaikki sairastuneet allekirjoittavat. Samoin sairastuneiden lähiomaiset.
Elinan projekti, Vitun syöpä, on aiheuttanut paljon kiinnostusta, hirvittävän määrän tukea ja tottakai myös paheksuntaa. Kirosana on aina pahasta. Mutta minä väitän, ei se ole. Se on sitä itseään.
Syöpädiagnoosi on vittumainen. Se aiheuttaa kauhua, järkytystä, surua ja kuolemanpelkoa. Se aiheuttaa häpeää, itkua, rumuutta. Syövästä voidaan koittaa maalailla pinkkiä, mutta sitä se ei ole. Sen voivat varmasti kaikki sairastuneet allekirjoittavat. Samoin sairastuneiden lähiomaiset.
Termit “taistelu”, “selviäminen”, “raivo” ovat meille lehdistä tuttuja. Kuitenkin itsekin aika nopeasti ymmärsin, että vaikka hyvällä huumorilla on iso vaikutus omaan mielentilaan, syöpäsairaat ovat elämän arpaonnen varassa. Jokainen meistä taistelee, jokainen meistä hymyilee, yrittää jatkaa elämäänsä, mutta meidän käsissä ei ole miten tuo paskamainen tauti meitä kohtelee.
Mitä enemmän voimme kohdentaa varoja syövän voittamiseen lääketieteellisesti, sitä enemmän meitä taistelijoita on jatkossakin hengissä ja elävänä. Siksi Elinan projekti on niin hieno. Hän pyöräilee meidän jokaisen puolesta. Meidän, jotka olemme täällä vielä, heidän jotka taistelivat, mutta eivät enää ole. Se ei ole meidän valintamme.
Lisätietoa Elinan matkasta ja keräyksestä:
https://vitunsyopa.wordpress.com
Mitä enemmän voimme kohdentaa varoja syövän voittamiseen lääketieteellisesti, sitä enemmän meitä taistelijoita on jatkossakin hengissä ja elävänä. Siksi Elinan projekti on niin hieno. Hän pyöräilee meidän jokaisen puolesta. Meidän, jotka olemme täällä vielä, heidän jotka taistelivat, mutta eivät enää ole. Se ei ole meidän valintamme.
Lisätietoa Elinan matkasta ja keräyksestä:
https://vitunsyopa.wordpress.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti